Yleinen
Heräsin tänä aamuna, kuten joka aamu, täynnä miellyttävä kokonaisuuden tunne. Mieleni täynnä tarkoitusta ja tarkoitusta. Kehoni rennossa, nautin hyvien yöunien rauhasta. Herään joka päivä tunteella, että voisin valloittaa maailman. On hetki, sekunti tai kaksi, kun silmäni avautuvat ja aistini herättävät, että unohdan kuka olen. Ei kuka olen ollut, tai kuka minun on tarkoitus olla, mutta kuka olen tällä kaudella elämäni. Se on outo asia, matkan varrella on ollut sekoitus. Lapsi, joka on loukussa lapsen ruumiissa, täysin upotettuna aikuisen mieleen. Nyt aikuinen, jonka on niin kipeästi pystyttävä aikuiseksi, on eksynyt siinä mielessä kuin lapsi, jonka hänen oli tarkoitus olla. Pieni tyttö, jolla oli kaikki oikeudet olla. Keski-ikäinen nainen, jolla on aikuisongelmia, lapsenomainen välttäminen ja pelko kaikesta. En halua kasvaa - sekoituksia on tapahtunut. Näinä vuodenaikoina he tulevat ja menevät, ne laskevat ja virtaavat - jättäen minut haavoittuneeksi, uupuneeksi ja kyvyttömäksi. Työkyvytön. Ei pysty toimimaan aikuisen naisen pitäisi. Ainakin niin häpeä kertoo minulle - rumuudesta syvällä - toivotusta ja toivotusta kelvottomuuden pimeydestä. Näin tapahtui tänä aamuna. Heräsin tunne kokonainen - täynnä hyviä aikomuksia. Päästä koirat ulos. Rukoilla. Mietiskellä. Aina tekemällä mitä on tehtävä rukoilemalla vahvojen alkujen vauhtia, minut vie läpi päivän. En koskaan tiedä, milloin se tapahtuu sekoittuminen aivoissani, tai ehkä se on ruumiini. Olen varma, että se molempia - laukaisee ja laukaisee toisiaan - kiduttaa sieluani prosessin aikana. Jotkut päivät se tapahtuu suihkussa. Rutiini johtaa keskittymiseen ja keskittymiseen vauhtiin, mutta jotkut päivät kaikki menetetään suihkussa. Kipu ja uupumus estävät minua yksinkertaisimmista tehtävistä. Nämä ovat päivät, kiitän Jumalaa voimasta ja energiasta nousemaan sängystä. Mielestäni mitä tahansa sen jälkeen tapahtuu, on bonus. Bonusten edetessä herääminen, hengitys, tunteminen ja tunne ovat listan kärjessä. Mutta jos olen rehellinen, jotkut päivät tuntuvat raskaammilta kuin toiset. Tänään on yksi niistä päivistä. En pysty selvittämään sekoitusta, mutta tunsin sen aikaisin aamumeditaatiossani. Luovuta meditaatio ensimmäinen ja suosikki. Siellä istuin kuitenkin siinä mielessä, että mieleni oli valppaana sisäänhengityksessä, mutta täysin särkyneenä hengityksessäni ulos. Aina pakkomielteeni, riippumatta siitä, mikä aivojen osa voi olla, etsii innokkaasti vastausta ongelmaan. Miksi tietoisuuden ilmeinen ero ... valppaus? Päästä irti ja hengitä… Ja tein. Lopuksi ja täysin pudotettaessa rentoutumisen ja perustuksen tilaan. Olin valmis. Sitten oli hetki. Hetki on aina - liian monta hetkeä! Kuulin mieheni jyrisevän ympäriinsä, ja sydämeni odotti hetkeä, jolloin hän käveli toimistossani ja halasi minua 'hyvää huomenta'. Sitä ei tapahtunut, ei tällä hetkellä, ei sen sijaan, että minua valaisi ääni, jota en voinut ymmärtää, mutta se ärsytti minua samalla tavalla. A-ha, toinen esimerkki aivojeni toimintahäiriöistä - toistuvat tai lakkaamattomat äänet laukaisevat minussa jotain. Heillä on aina. En tiedä lähdettä. Tiedän vain, että liian suuri, liian voimakas tai jopa yksitoikkoinen melu aiheuttaa mielessäni kaaosta. Kipinöiden räjähdys, jonka laukaisee perusteeton väärinkäyttö. Minun piti tuntea melun lähde - ahdistuneesti kutsuen etsimään ja tuhoamaan mitä tahansa. Yllätyksekseni löysin aviomieheni seisovan keittiössä, kuluttamalla ystävällisesti puolet teippirullasta laatikkoon, jonka hän lähettää ystävälle Kansasiin. Miksi? Miksi melu? Miksi niin paljon nauhaa? Miksi niin tuhlaavaa? Miksi niin kovaa? Tätä mieleni tekee minulle. Lopeta! Minun pitäisi olla iloinen nähdessäni hänet, joka on innokas ojentamaan ja pitämään häntä, mutta sen sijaan olen surullinen ja vihainen. Miksi? Tässä ei ole mitään järkeä. Mitä hän teki väärin? Lyön vetoa, että hän kysyy itseltään samaa. Hänen innokkuutensa auttaa, ristiriidassa minun tarvitsemani hallita - jättäen meidät molemmat hämmennyksen sumuun. En halua hallita. En halua välittää. Mutta siellä se on, aina istuu siellä, pidättelee hengitystään ja odottaa vuoroa. Pidät minua panttivankina. Ajatukset ja sanat, sekaisin ja vääntyneinä, jahtaavat ja loukkuun minua bedlam-maailmassa. Mitä sanoja sanon? Kumpi valitsen? Mutta minulla ei ole muuta vaihtoehtoa, he kaikki putoavat ulos ilman kutsua tai tilausta. Olen järkyttynyt siitä, että hän käytti niin paljon nauhaa. Olen haavoittunut siitä, että hän ei tullut sanomaan 'hyvää huomenta'. Olen ärtynyt, koska hän viimeistelee jotain, jonka aloitin. Hän tietää paremmin - hän on se, joka huomautti siitä noin vuosi sitten, 'tiedät Aubreyn, se on yksinkertaista, tarvitset kaiken alun, keskipisteen ja lopun.' Hän on oikeassa. Mutta kaikki on niin pikkutarkkaa. Hän ei tullut tapaamaan minua tänä aamuna, koska hän ei halunnut keskeyttää kirjoitustani. Ja hän viimeisteli pakkauksen teippaamisen, koska se on mitä hän tekee, hän poimii löysyyden, minne jätän sen. Näen sen nyt, mutta pieni tyttö makaa portailla, hän ei voinut nähdä sitä. Mieli ja keho laukaisevat vastaukset ja asettavat ei-toivotut aikomukset. Sekoitus. Väärinkäsitys. Väärä laskelma. Mieleni takertui sekaannuksen tunteisiin - surun ja vihan joukko. Kenelle? Hänelle? Voi olla. Pienimmillä ja ohikiitävimmillä hetkillä olen saattanut tuntea tämän kaiken hänelle. Mutta rehellisesti, kyse on minusta. Kyvyttömyyteni tehdä oikein, olla johdonmukainen ja hyvä. On jatkuvasti hyvä. Rakastaa eikä haavata. Välittää, eikä hallita. En tiedä miten päästää itseni hämmennyksestä ja valheista. Mieleni ja ruumiini ovat vihollisjoukkojen käytössä. Luonto kulkee hallitsemattomasti kaikkien nähtäväksi. Hittoisen liskoni aivoni hallitsevat minua, ystäviensä rinnalla, pelkoa ja häpeää. Jättäen minut tunnottomaksi kaikkeen muuhun kuin kipuun. Olisin voinut ryömiä sänkyyn piiloutua. Olisin voinut pysyä siellä koko päivän, mutta en. Löysin tilaa ja aikaa istua apinoilleni keskustellakseni siitä, mikä oli vialla. Jälleen kerran, nähdessämme väärinkäsityksen alkaneen meistä, olemme lähde. Joten otin puhelimeni ja lähetin miehelleni anteeksipyynnön ja selityksen - 'anteeksi - hormonit.' Vain toinen sekoitus, säälimätön toimintahäiriö - äiti luonto hyökkää minuun virtaukseni kautta. Hormonit yhdistävät voimani antagonististen vihollisteni kanssa. 'Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, jotta heillä olisi elämä ja että se olisi täynnä.' Johannes 10:10 Kuva: Joel Filipe
Yleinen
